Ensimmäiset silmäykset hakuohjeisiin tein veridium.eu -sivuilla, ja laittelin heille myös sähköpostikyselyä aiheeseen liittyen. Sain vastauksen nopeasti, mutta siinä toistettiin vaan lauseita jotka olin jo lukenut nettisivuilta, enkä saanut vastauksia joihinkin kysymyksiini ollenkaan, joten kovin häävi fiilis ei jäänyt kyseisestä palvelusta. Sittemmin löysin  studyhungary.hu -sivut, ja sieltä yhteystiedot toiselle yliopiston edustajalle. Siitä asiat lähtivät etenemään vauhdilla, tein nimittäin kyselyn tammikuun alkupuolella, ja kuun lopussa piti hakemuksen olla jo perillä jos mielin aikaisempiin (=maaliskuun) pääsykokeisiin. Toinen deadline hakemuksen jättämiselle oli muistaakseni toukokuussa. Edustaja (=representive) on siis suomalainen henkilö, jolla on suhteita Budapestin eläinlääkikseen, ja hän tuntee koulun hakukäytännöt ainakin pääpiirteittäin.

Edustajan käyttö (ainakin minulle) madalsi kynnystä kysyä niitä "tyhmiäkin kysymyksiä" ja teki hakupaperinvaskan kasaamisesta helpompaa. Minulla ei ole aikaisempaa kokemusta ulkomailla asumisesta, saati ulkomaisista koulutussysteemeistä, joten tuntui turvalliselta että minun asioitani koulun suuntaan hoiti joku joka puhui suomea. 

Sain edustajalta listan hakemukseen tarvittavista liitteistä (ohjeet löytyy myös studyhungary.hu-sivuilta) sekä vinkkejä mitä hakemuksessa kannatti painottaa. Sain myös aikaisempia pääsykokeita, ja niiden kautta ymmärsin edes vähän enemmän minkä tasoiset kokeet olisivat. Näin jälkikäteen ja koulun systeemiin tutustuneena voin sanoa että kokeita ei kannata pelätä, mutta ei myöskään aliarvioida. Asenne on se mikä ratkaisee, sillä kokeisiin sisältyy haastatteluosuus jonka luulen painavan vaakakupissa enemmän kuin täydellisten koevastausten...

Edellämainitut sivut kannattaa selata tarkkaan läpi, sillä sisään saattaa päästä aikaisempien opintojen vuoksi "siirto-opiskelijana", eikä silloin tarvitse tehdä pääsykokeita ollenkaan. Tiedän useampia opiskelijoita, jotka ovat tulleet tälla tavoin sisään, ja aloittaneet samoissa ryhmissä opinnot kuten pääsykokeissa kävijätkin. Koulutaustoja on opiskelijoilla yhtä iso variaatio kuin kansallisuuksiakin, jossei enemmänkin, esimerkkeinä zoologian, kemian, biologian opinnot, kotieläintieteen, sairaanhoitajan opinnot ja (Irlannissa suoritettu) "esi-eläinlääkis"... Aina kannattaa selvittää mahdollisuus, jos omat opinnot ovat olleet lähelläkään eläinlääkiksen kursseja.

Hakemuksen liitteitä en tässä erittele, ne jokainen kiinnostunut osaa käydä etsimässä noilta em. sivuilta. Nopealla silmäyksellä edellisvuoden hakumenettely ei näytä eroavan tästä vuodesta. Hakiessa tarvittiin lääkärintodistus siitä että olen soveltuva suorittamaan yliopisto-opintoja, ettei minulla ole lukihäiriötä, ja etten sairasta HIV:tä, sekä rokotukset todistuksineen hepatiitti-A:ta vastaan. Todistukset tulee tietenkin olla enganniksi, virallisina käännöksinä todistajan allekirjoituksella.

Käytännössä tuo lääkärintodistus oli täysin vapaamuotoinen, siihen vain kirjattiin  asiat jotka vaadittiin ja lääkäri laittoi leimat ja puumerkkinsä alle. Hepatiittirokotuksia (jotka muuten ovat melko hinnakkaita..) kerkesin ennen pääsykokeita ottaa vain yhden, viimesen otin joulun alla täällä Budapestissä. Toimitin rokotuskorttini siis vasta pääsykokeisiin täydennyksenä hakemukseeni. Lukihäiriön suhteen koululla ollaan (ilmeisesti) joustavia, tiedän meidän ryhmässä olevan muutaman kenellä se on, ja he saavat joissain kokeissa hiemen pidemmän ajan suorittaa kirjallisen osion ko.vaivan vuoksi.

Hakemusnivaskan kasaaminen  oli melkoisen työn takana, ja itse päätin ladata siihen kaikki mahdolliset sisäänpääsyäni mahdollisesti avittavat todistukset; työtodistukset, harrastetodistukset, suositukset -jotka voivat olla esimerkiksi aikaisemmilta opettajiltasi, eläinlääkäriltäsi tai työnantajaltasi... Todistusten käännättäminen, kopioiminen ja oikeaksi todistaminen (helpointa käyttää leimasinta jossa lukee "certified copy", lätkäistä se englanniksi käännetyn työtodistuksen kopioon ja hankkia alle luotettavan henkilön nimmari, nimenselvennys ja päivämäärä. Tämän henkilön tulee tarvittaessa voida todistaa todenneensa kopiot oikeiksi.) on melkoinen urakka, ja lopulta laskin että hakemukseni sisälsi viitisenkymmentä eri paperia.

Käännöstyöt teetätin pienehköllä firmalla, jonka yksi työntekijä oli sertifioitu englannin kääntäjä. Oli muuten hankalaa löytää virallista englanniksi kääntäjää, joka ehkä kuulostaa hassulta, mutta kaikkia muita mahdollisia kieliä tarjottiin, mutta virallista enkkua ei meinannut löytyä millään.. Käännöksistä tuli yhteensä kuluja useita satoja euroja, eli kannattaa kilpailuttaa jos on mahdollista. No, kaikki tuo vaiva ilmeisesti kannatti! :)

Aikaisemmista opinnoista voi myös saada hyväksilukuja, eli silloin ei tarvitse suorittaa kursseja joiden sisällöstö sinulla on jo opintoja takana. Jos haet hyväksilukuja (joka ehdottomasti kannattaa, sillä ekat kaksi vuotta ovat sen verran rankkoja että jokainen helpotus kannattaa hakea, mitä vaan on saatavissa..), varaudu hankkimaan todistukset oppilaitokselta jossa olet opinnot suorittanut. Dokumenteista tulee selvitä kurssisisällöt ja opintojen laajuus, ja yliopistolle tulee toimittaa alkuperäisversiot todistuksista. Tarkemmat ohjeet noiden hakemiseen saa koulun opitosihteeriltä, ihanalta Peter Lessiltä.

Yliopisto järjestää keväisin turneen ympäri maailmaa pääsykokeiden merkeissä, ja lähinnä Suomea järjestettävät kokeet olivat Ruotsissa sekä Norjassa. Pääsykokeita järjestetään maittain vähintään kahdet joka kevät, eli jos en olisi päässyt ensiyrittämällä sisään, olisin tehnyt uuden Tukholman retken kesäkuussa. Toki kokeisiin voi matkustaa Budapestiinkin, itse koin Ruotsin helpoimmaksi vaihtoehdoksi.

Omalle kohdalleni aikaiset pääsykokeet olivat lottovoitto, sillä muuttojärjestelyihin jäi aikaa noin puolisen vuotta ennen kuin koulu alkaisi uudessa kotimaassa. Tulokset sain itse muutamassa päivässä, ja tiedän useita opiskelijoita joille on luvattu paikka jo heti kokeiden päätyttyä. Eli verrattuna Suomeen: vähemmän rrrrraastavaa odotusta!